Eilen käytiin Vaasassa WOFF:n epävirallisissa kisoissa. Startattiin heti töiden jälkeen kohti Vaasaa ja haettiin matkaseuralaiseksi ja kartturiksi Meeri ja borcol Piitu. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, ehdittiin ainakin lämmittelemään kunnolla.
Mölliluokan radassa olikin vastoin kisainfoa kepit ja rengas radalla. Startattiin ensimmäisenä koirakkona ja (kuten tavallista) eka rata oli enemmän tai vähemmän kaasujen pihalle päästämistä. Itse asiassa koko radasta jäi päällimäiseksi mieleen keppien yrittäminen huonolla menestyksellä. Yksittäisenä esteenä se kyllä menee, mutta radalla ei oikein osu eka väli kohdalle. Keppitreeniä vaan sitten tauon jälkeen.
Toinen möllirata (ensimmäisen uusintarata) otettiinkin tietoisesti kahdessa pätkässä, eli jätettiin kepit pois kokonaan ja tarkoituksena oli hakea sen kanssa onnistumisia. Eka pätkä (kepeille saakka) meni tosin hyvin. Toinen pätkä alkoi renkaalla, joka meni toisella yrittämällä. Toisena esteenä oli sitten ensimmäiselläkin radalla kummaksuttanut musta putki. Ehkä noin kuudes kerta toden sanoi :D.
Viimeisellä eli ykkösluokan radalla otettiin tarkoituksella hylky, eli tehtiin hyppy-hyppy-rengas ja sitten keppien jälkeen loppurata sovellettiin. Mutkaputken jälkeinen hyppy juostiin yhden esteen ohi ja korjauskerralla koira irtosikin kauempana olevalle hypylle, jonka jälkeen (kun se oli jo sinne suuntaan menossa) se haki käskystä putken. Hallin peränurkasta tultiin sitten "likipitäen suorinta reittiä" takaisin päin tarkoituksena tehdä se musta putki viimeisenä - ja senhän se tekikin.
Taidan liittää tähän myöhemmin kuvan radasta, on jotenkin helpompi selostaa :D
Positiivista oli se, että koira oli oma itsensä kisapaikalla, eikä oudot esteet (mustaa putkea lukuunottamatta) kummeksuttaneet. Lisäksi koira ei kuumunut, vaikka paikattiin välillä väärin tehtyjä esteitä, kuten rengas. Vauhtia oli taitoihin nähden liikaa :) Kontaktit ilmeisesti tehtiin, mutta ei siten miten harjoituksissa (2 on 2 off) - en kyllä ehtinyt käskyttämäänkään niitä... Niin ja keppejä tosiaan pitää kyllä alkaa harjoittelemaan, seuraavissa epiksissä mennään nekin!
Kivaa oli ja reissusta jäi ehdottomasti positiivinen mieli, kisojen tuloksettomuudesta huolimatta. Niin ja ei muakaan jännittänyt yhtään (ihmeellistä kyllä).
Onnea Merjalle ja Ykälle hyvin menneistä radoista sekä pujotteluista, WAU! Onnea myöskin reissuseuralle eli Meerille ja Piitulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti