Monenlaista

Monenlaista, sitähän se elämä on. Kevät on ollut yhtä myllerrystä, "normaalin" lisäksi viikkorytmi vähän sekaisin koulusta ja huoli lähimmäisestä kalvanut taka-alalla. Viime viikon viikonloppuna piti kisata Turuus. Toisin kävi, lähdin lauantaina kisareissun sijasta visiitille Nivalaan, jossa tulikin vietettyä sitten pari päivää (hain koiran vaan takasin sunnuntaina ja maanantaiksi takas). Zippi kisoihin meni, kiitos Heidi ja Krista. Tuloksena kaksi hyllyä, mutta 2on2off kontakteilla :) Heidi sanoi, että Zippi oli ollut kisoissa hipihiljaa odottelemassa vuoroaan. Hyvä niin, tätä on nimittäin harjoiteltu. Olin niiin tyytyväinen siihen, että se tosiaan teki niinkuin opetettu (tai on ainakin yritetty opettaa).

Viikolla kävin ottamassa Z kanssa "hetsauskontakteja" apuohjaajan kanssa, kun se menee kisoissa niin kuumana ja minä samoin ja ikinä ei olla puomille saatu tehtyä treenisuoritusta "paikkaamatta" estettä. Mutta nyt meni hyvin - eihän se muutama kerta siitä tapaa tee, mutta yks etappi saavutettu. Nyt ilmotin Zipin kevätkesän agiryhmään, että ruvetaan tekemään samoja juttuja reeneissä ja varmasti vielä joku päivä kisoissakin :)

Eilen matkattiin Sannan ja belpat Kidin sekä Elinan ja x-rotu Nappin kanssa Ouluun kisoihin. Luvissa oli 2 ykkösille ja 3 kakkosille, tuomarina Pajari. Totuttuun tapaan tuomarinpuhuttelussa selvennettiin, että kisoissa treenaamisesta tulee kaikille "sakoksi" se, että hyly jälkeen tullaan suoraan maaliin.

Eka rata vaikutti rataantutustumisessa "meidän radalta". Ne ykkösten ihan vaan suoraan paahtamiset ei oikein meille passaa, koira alkaa pyörimään kun lyllerrän siellä takana.. Tulosten valossa rata menikin hyvin, sieltä tuli se luva ja sitä kautta serti ja siirto kakkosiin. Ei kyllä tule ikävä ykkösten ratoja :) Parasta radassa oli kyllä hallittu puomin alastulo, ei ihan "treeni 2on2off", mutta koira kyllä hidasti ja jos olisin uskaltanut vaatia, niin olisi varmasti tehnyt loppuun saakka... Tai näin ainakin toivotaan :D

Kakkosten rata oli minusta helpohko. Jonkin verran olen sivusilmällä rataprofiileja seurannut ja minusta tää hyppis ei ollut alun (ja lopun) kuviota lukuunottamatta vaikea. Mutta niin vain se virhe tuli helpossa paikassa, keppien jälkeen suunnittelin valssausta keppien päässä, mutta teinkin takanaleikkauksen seuraavalle hypylle ja ajatuksissani jo viiletin putken päätä kohti. Siitä vitonen ja se siitä debyytistä.

Ykkösluokka on ollut kyllä meille ihan oikeesti hankala. Kisaamaan oli pakko päästä vaikka koira olikin raakile ja minä yhtälailla. En sano sitä, että me nyt oltais eteviä ja päteviä, en - vaan nyt tehdään enemmän töitä yhdessä ja sillä oikeammalla asenteella. Kiitti asennekasvatuksesta, kontaktihuolien kuuntelemisesta sekä loputtomasta tsemppauksesta :) ja Saila niistä lukuisista kisaraporttiepätoivosoitoista! Näitä kaikkia on luvissa myös kakkosluokassa ;) Videot, A peittää armollisesti pyörimiset...

Kisojen jälkeen elämä näytti sen toisen puolensa, sain suruviestin mummun poismenosta. Tämmöistä se elämä on, monenlaista.